Jämälangoista on moneksi

Innokkaana kutojana ja virkkaajana jämälankoja on jäänyt aika paljon nurkkiin. Ja jos omat jämät ei riitä, aina voi käydä kirjaston villalankojen vaihtolaatikosta katsomassa, olisko siellä sopivia lankoja. Ainakin Oriveden kirjastossa on ollut jo monta vuotta kyseinen laatikko ja sen vieressä sukkakirjoja inspiraation lähteeksi.

Villa- ja puuvillalankoja löytyy kotoa äidiltä peritystä lankakorista sekä vanhasta Riihimäen lasin tölkistä.

Tämän jumppapallon idean sain jostain somen syövereistä viime talvena. Käytäntöön soveltaminen vähän askarrutti, mutta päädyin tekemään kaksi puolikasta ja virkkaamaan ne yhteen pallon päällä.

Aikamoista tajunnan virtausta näistä väreistä syntyikin. En liikaa miettinyt, vaan otin seuraavan käteen osuneen kerän lopun.

Tänä talvena olikin sitten vuorossa jämälankapeitto. Aloittaessa en tiennyt, kuinka iso peitosta tulee enkä tiedä sitä vieläkään. Nyt pituus on puolitoista metriä, mutta onneksi tätä voi aina jatkaa. Ehkäpä ensi talvena...

Pähkäilin, miten jaksan päätellä kaikki langan päät, niitähän on siis joka kerroksella. Päätin letittää aina kuusi lankaa yhteen ja mielestäni niistä tuli kivat yksityiskohdat peittoon.

Joukkoon eksyi muutama bling bling-lankakin antamaan vähän glamouria peitteeseen.

.Seuraavaksi onkin tarkoitus kutoa keväisemmin värein ja materiaalein, katsotaan, mitä syntyy...